Toiseksi viimeinen koitos ulkovuoren kimpussa alkoi säiden lämmettyä. Näennäisen helpolta näyttänyt parvekenurkka osoittautuikin lopulta hankalammaksi asennettavaksi kuin muut talon seinät. Ongelmia tuottivat lähinnä rungossa kiinni olevat parvekkeen ns. niskapuut, joita ei saa pois tieltä. Telineiden asentaminen ei siis käynytkään tavanomaiseen tapaan, vaan ne oli koottava kahdessa osassa, toinen parvekkeen alle ja toinen päälle.

 

Tämä rakennelma on vaatinut melkoista akrobatiaa telineillä työskentelevältä isännältä, joka on joutunut kiipeilemään ja kiemurtelemaan kahden telineen ja parvekeniskojen lomitse työkalujen, naulapyssyn ja lautojen kanssa.

Huolimatta työmaan hankalista olosuhteista, säiden viimeaikaisesta viilenemisestä ja sateista - jotka hankaloittavat mm. lautojen maalausta, meillä kun ei ole mitään verstasta - seinä on edennyt hyvin. Ikkunanpieliä vielä puuttuu, sekä hirveän korkealla olevat räystäänaluslaudat. Kuten kuvasta ehkä jotenkuten näkyy, näiltä telineiltä ei pääse niitä asentamaan, sillä se vaatisi liian uhkarohkeaa roikkumista telineiden ulkopuolella (ja emännällä on tässä viimeinen sana!).

Yksi ajatus on ollut vuokrata sitä varten joku henkilönostin. Mutta jottei kaikki menisi liian helposti, henkilönostimen tieltä olisi ensin purettava vanha saunarakennus. Tai sitten koitettava kurkotella yhdeksän metriä korkealle katolle saunan takaa - mikä vaatiikin nostimen puomilta jo mittaa. Joten pohdittavaa riittää.

Se vihoviimeinen koitos ulkovuoren osalta olisi sitten kattolyhdyt. Niihin käsiksi pääsemiseen henkilönostin olisi myös omiaan. Sen jälkeen voidaankin varmasti siirtyä etuseinälle takaisin, jolla aurinko on neljän vuoden aikana polttanut sinisen maalin jo harmaaksi ü

 
 Maalaustyömaa

 

Tämän raksan aloituksesta, riippuen vähän siitä mitä pidetään aloituksena, on kulunut nyt viisi tai kuusi vuotta.