©Isäntä

Näihin maisemiin suunnitellaan ydinvoimalaa. Jonnekin tuonne, vähän noiden ropellien taakse. Lehdissä asiasta puhutaan päivittäin, ainakin yleisönosastolla: ydinvoiman puolustajat haukkuvat vastustajia hysteerikoiksi. Vastustajat ihmettelevät puolustajien optimismia, sillä tulevan voimalan ydinjätteiden loppusijoituspaikastakaan ei ole vielä tietoa. Eräs nimetön kysyi hyvin: Minkä muun tuotantolaitoksen voisi perustaa näin heppoisen mutu-tuntuman varaan, että laitetaan vain koneet käyntiin, kyllä niille jätteille joskus paikka löytyy?

Vai olemmeko me vastustajat sittenkin vain ydinpropagandan pelottelemia hysteerikkoja? Ei ole montaakaan viikkoa BBC:n dokumentista, jossa todettiin ydinsäteilyn olevan, ei pelkästään harmitonta, vaan jopa terveellistä ihmiselle! Tshernobylin säteilyalueella olevassa kylässä maata viljelevien ihmisten kehosta ei tutkijoiden mukaan löytynyt mitään hälyttävää. Ihmiset elivät vanhoiksi ja olivat terveitä. Kaiken lisäksi säteilyn arveltiin joudenkin tutkimusten perusteella aktivoivan - näin maallikon sanoin - jotain syöpää aiheuttavien solujen "salpaajasoluja". Toisin sanoen vähentävän syövän riskiä. 

Olisiko niin, että nykyään niin muotiin tulleen allergioiden siedätyshoidon tapaan, ydinsäteilyynkin voi totutella sopivina annoksina?

Koska ydinsäteilyn vaarallisuudesta tai vaarattomuudesta ei näytä olevan selvää tietoa (tuore, viime viikkoinen uutinen kertoo, että luonto ei ole toipunut Tshernobylin alueella - sieltä ei löydy esimerkiksi enää juurikaan selkärangattomia) pitäisin varmuuden vuoksi kaikki säteilevät laitokset loitolla omalta takapihaltani siihen saakka, kunnes tästä asiasta saadaan tiedemaailmassa edes jonkinlainen varmuus.

Mielummin katselen vaikka noita propelleja. 

Jotkut tosin inhoavat niitäkin yli kaiken - niiden aiheuttamaa melusaastetta ja niiden ulkonäköä. Kuten aina, on näidenkin kohdalla kai käytävä läpi jonkinlainen evoluutio ennen uuteen asiaan tottumista. Niin ihmisten kuin vaikkapa lintujenkin maailmassa: joitakin kotkia on löytynyt tuulivoimaloiden läheisyydestä silpoutuneina, sillä ne eivät ilmeisesti vielä osaa väistää sinänsä vaarattomia ja hiljaisella vaudilla, mutta petollisen luonnottomasti liikkuvia siivekkäitä.

Kotkien kohtalo on valitettavaa, mutta kuten sanottu, kaikki vaatii totuttelua, luonnoltakin. Ainakaan nämä propelina pyörivät siivekkäät eivät hyökkää kimppuun salakavalasti perimän tai ravintoketjun kautta niin kuin moni muu ihmisen tieteellinen aikaansaannos ydintekniikan - niin uskon - lisäksi (olkoon sitten uskon asia kunnes toisin todistetaan). Itse näihin tuulella toimiviin humistelijoihin alkaa jo tottua. Itse asiassa ne alkavat näyttää jopa sympaattisilta hiljaa pyörivine lapoineen, jos vertaa mielikuvaan ydintötteröistä. Eivätkä nämä pimennä aurinkoakaan samalla tavalla. Sen enempää sitä Aitoa oikeaa kuin sitä oman mielenrauhankaan aurinkoa.

 

©Isäntä

 

 

Tuulivoimasta kuultu vitsi:

- Oletteko nähneet ne isot, sataman tien varressa pyörivät propellit? 
- Joo, eivätpä olisi voineet keksiä typerämpää käyttöä sähkölle!

Toimikoon nyt vaikka tuulivoimaa sympatisoivana ja ihmistä ja tuulivoimaa lähentävänä välineenä.