Kyllä lintujen tarkkaileminen on nykyään helppoa. Katselet vain ikkunasta, ja linnut lentävät lähipuuhun kuvattavaksi. Kuten vaikka tällainen käpytikka juuri kun virittelet isännän kameraa ihan muuten vaan ja huviksesi.

©emäntä

 

No isännän piti sitten tietenkin mennä ja ottaa kuva varpushaukasta kun laskin kameran hetkeksi käsistäni.

©isäntä

Kuinka se osuikin siihen juuri silloin.

Mutta ei ole lintubongaus enää säiden armoilla rämpimistä ja kameran tarkentamista kädet kohmeessa - siinä epävarmuudessa että mitään kuvattavaa tielle edes suostuu osumaan. Nykytekniikan haltuun ottaneet bongarit kuvaavat mukavasti kahvikupin ääreltä Kotikatua katsoen, omasta olohuoneesta.

Jos lintu ei ole ihan ikkunan takana, vähän kauempana olevia kohteita voi kuvata scoupaten, eli kaukoputken avulla. Tämä tekniikka on ollut jo muutaman vuoden lintuharrastajien käytössä.

©isäntä

Tätä kurkea ei tosin ole olohuoneen sohvalta kuvattu (jossa olisikin pitänyt olla lasikatto) vaan ihan oikeasti luonnon helmasta.

 

Kumpi sitten antaa paremmat kuvat - ja tunnelman - on kai makuasia.

Edistyneemmät bongarit virittävät nettikameran pöntölle tai pesälle ja menevät mukavasti kotiin katselemaan lintujen elämää teeveestä!

©isäntä

Tätä helmipöllöä ei tosin ole nettikameralla vakoiltu vaan kuvaaja on ollut ihan oikeasti kameransa kanssa ulkoilemassa.

 

Näin se kaikki muuttuu - maailma - ja lintubongauskin.

Kyllä ihan huvittaa luontodokumentit joissa eränkävijämiehet ähkivät päiväkausia hatarissa, ahtaissa teltoissa huonolla murkinalla nähdäkseen edes vilauksen karhusta, ja saadakseen siitä silti tuskin tunnistettavaa kuvaa.

Minä otan nykyaikaisista lintubongareista vaarin, lähden Ranualle eläintarhaan, ja kyllä sitten isännän hymy hyytyy, kun tuon kotiin kuvan tanssivista karhuista!