Kuva: isäntä

 

 Kissa ja kuu

Kissa oli levoton, kuun kaikkein
lähin serkku.
Ja kuu se kukki taivaalla kuin
keltaposkiherkku.
Musta Minnaloushe kuuta tuijotti
ja vaikkei ollut lämmin, kuu veren
virtaamaan sai heti kiihkeämmin.
Minnaloushe hiipi niityllä
ja tassujaan se nosti.
Tanssitko Minnaloushe,
meiltä serkuilta se sujuu mainiosti?
Sopii, mutta kuule kuu, kissa naukaisi,
opetellaan uudet askeleet,
vanhat tanssit raukaisee.
Minnaloushe kulkee niityllä ja
kirkasotsakuu muuttaa ulkomuotoaan.
Sirpiksi se muuntautuu.
Eipä taida kissa tietääkään,
että silmäteränsä ovat joskus
aivan pyöreät, toisinaan taas sirppinä.
Yksin, viisaana ja pystypäin
Minnaloushe taivaltaa ja katsoo
muuttuvaisin silmin kuuta muuttuvaa.

(William Butler Yeats, suom. Jukka Itkonen)

 

 

 --

Ja uninen multa tuoksuu -

     tietämättäni valuu minuun

     omituista rauhaa kuusta.

     Se on niin tuhannesti nähnyt

     maan peittyvän kukkiin ja kuihtuvan,

     ettei mikään sitä liikuta.

     Ja se onkin hiljaisempi kuin mikään muu.

--

 

Katri Vala, Nocturne