Viime vuonna lasten päiväkodista laitettiin viesti, että lasten ja lasten vanhempien yhteiseen joulujuhlaan voi jokaiselle lapselle tuoda "pienen" muistiaisen joulupukin pussiin.

Me tietenkin isännän kanssa muistimme peruskoulusta paperipussien mieluisat ja odotetutkin yllätykset: omena, piparia ja ehkä pari karamelliakin - ja kokosimme esikoiselle samanlaisen muistiaisen, arvellen hänen olevan hyvinkin otettu tällaisesta joulupukin muistamisesta.

Tyrmistys oli valtava kun joulujuhlan lopuksi muille lapsille alettiin jakaa säkeistä suuria paketillisia nikko-autoja ja prätkähiiriä ja barbeja - ja meidän tytön nimen kohdalla säkistä nousi paperipussi. Tyttö oli ymmärrettävästi hiukan orvon ja pettyneen oloinen, miettikö jopa joulupukin suuttuneen hänelle jostain. Reippaasti hän kuitenkin avasi pakettinsa ja oli jopa iloinen konvehdeista ja pipareista - ja me vanhemmat koitimme kiireesti selitellä tapahtuneen parhain päin - mutta vahinko oli tapahtunut, epäilys näkyi silmissä, ja sääli tuli tyttöä muiden ilakoidessa hienoilla leluillaan.

 

Iloksemme huomasimme, että tänä vuonna päiväkodissa oli viisastuttu: joululahja saisi olla noin viiden euron arvoinen. Nähtäväksi vielä jää, ymmärtävätkö suhteellisuudentajunsa ja arvostelukykynsä kadottaneet vanhemmat vinkin vai onko oman lapsen (ja oman egon) pönkittäminen edelleen tärkeintä.

Me otimme kuitenkin opiksemme: ei paperipusseja. Niin mukavia ja sopivia tuollaiseen tilaisuuteen kuin paperipussin yllätykset varmasti olisivat - myös lasten mielestä - jos kaikilla olisi samanlaiset.

 

 

Ylellisyyttä: lukupiiri ja rasiallinen konvehteja!