Veli oli lyhyiden nokkaunien kannattaja. Mieleeni on jäänyt siskon kertomus, jossa veli hääpäivänään oli pitänyt pienen esitelmän siitä kuinka hyvin vaikkapa vain viidenkin minuutin tirsat antavat lisäpuhtia, ja ryhtynyt sanoista tekoihin heti luentonsa jälkeen - pitkän ja vielä pitkään jatkuvan päivänsä väsyttämänä.

Satuin kuulemaan, että nyt asiasta on tehty tutkimustakin. Tutkimuksen koehenkilöt oli pantu opettelemaan jotain uutta, ja sen jälkeen osa porukasta oli pantu nokosille ja osa oli saanut valvoa. Tulos oli jännittävä: oppiminen ja muisti oli todella parempi niillä, jotka olivat ottaneet nokoset. Eikä mitkä tahansa nokoset, vaan viiden minuutin nokoset. Pari tuntia nukkuneilla, ja niillä jotka eivät nukkuneet ollenkaan, tulos oli heikompi.

Tutkimus päätteli, että itse nukahtamisprosessilla täytyy olla ratkaiseva merkitys muistin parantajana; aivot järjestelevät asioita juuri nukahtamisen aikana.

Tutkimuksessa myös epäiltiin, että ihminen on jakanut aikansa aivan väärin: yhteen yhtämittaiseen valveaikaan, ja yhteen yhtäjaksoiseen nukkumisaikaan. Päivä pitäisi jaksottaa lyhyempiin pätkiin. Eläinkunnassa on esimerkiksi ihan tavallista, että päivän mittaan on lepohetkiä ahkeroinnin ja ruoanetsinnän lomassa. Kuinka paljon ihmisten tuottavuus - tänä tuottavuutta ihannoivana aikana - paranisi, jos mekin "saisimme" - ajatelkaa: saisimme! - nukkua edes viisi minuttia silloin tällöin työpöytämme ääressä.

Jospa näistä viisastumme, ja tosiaan tulevaisuudessa ay-johtajat neuvottelevat muiden muassa työaikaan kuuluvista nokkaunista, kuka tietää.

 


Veli ja hääpäivän puhtiunet
Kuva: pikkusisko