Rohkaistuin tavoistani poiketen kokeilemaan blogeilun uusia ulottuvuuksia ja tilasin Oikeus olla rajaolento alias Maahiskalta kännykkäpussit. Ihan oikeasti siis, eikä vain virtuaalisesti. Hän oli esitellyt näitä käsitöitään sivuillaan, ja kertoili tekevänsä niitä muutenkin kuin itselleen, joten ennen kuin huomasinkaan olin alkutiedustelujen jälkeen tilannut pari kappaletta itsellenikin.

Samalla tosin huomasin lukevani hänen kotisivujaan hiukan nolona - arki painoi juuri samaan aikaan kaikesta päätellen melko rajusti päälle, ja minä vain teetin lisää töitä. Käsitöiden tekeminen on kuulema terapeuttista, suorastaan järjissäpysymisen ehto, sanoi hän, joten jäin odottelemaan - toppuuttaen kuitenkin että mitään kiirettä ei ole.

Pussit tulivat kuitenkin heti seuraavalla viikolla. Yllätyin aivan. Nyt minulla on kaksi hienoa - toiveitteni mukaan vieläpä iki-ihanalla meripihkalla koristeltua - uniikkipussukkaa. Pienemmät helmet noissa taisivat olla korallia. Lanka jotain ihanaa pörröä, en näistä käsityötermeistä ymmärrä, muuta kuin että ihanat ruskaiset värit, eivätkä takuulla tule vastaan muiden olkapäillä! Tai vyötäröllä, jonne pussukan kuulema "hyvällä tuurilla saa tipautettua" ü

En ole kokeillut. Vyötärölle pudottamista. Mutta kännykälle pussi on juuri sopiva. Vuorattuna suojaa tosi hyvin kolhuiltakin. Suunnittelin, että tällainen olisi mainio vaikka aurinkolaseille jotka minulla tuppaavat kulkemaan irrallaan kassin pohjalla ja ovat vaaraksi naarmuuntua. Mutta näistä ei liikene, sillä vain toisen pidän itse ja toinen on lahjaksi.

 

Suunnittelen tässä kuitenkin jo jatkotilauksia.. ü