Meillä on tullut isännän kanssa tässä kesän aikana tavaksi kokoontua etupihan puoleiselle parvekkeelle palaveeraamaan - kahvien kera, ja aina kun vain säät sallivat. Nyt kun parveke on.

1725808.jpg

Aamukahveista parvekkeella olen haaveillut siitä asti kun alettiin rakentamaan, eli noin neljä vuotta, ja siksipä nämä palaverit ovat olleet oikein mieluisia istuskelu-, juttelu- ja samalla mitä parhaita auringonottotuokioita ü 

Lähinnä raksan etenemistä käsittelevät aivoriihet eivät ole kuitenkaan pelkkää nautiskelua ja löhöilyä. Niiden ansiosta asioihin on tullut ihan oikeaa vauhtia ja puhtia, eikä ainoastaan konkreettisen tekemisen muodossa, vaan myös siinä, että kun asiat tulevat puhuttua puhki ja puhtaaksi, on tekemistä hidastavilta väärinymmärryksiltä työmaalla lähes kokonaan päästy.

Tähän asti parvekkeella on istuttu ilman kaiteita, josta isännän velimieskin - opiskeleva rakennusinsinööri - jo meitä toruikin. Kieltämättä, huiman pudotuksen äärellä rento auringonpalvonta on ollutkin lähinnä teeskentelyä, ja niinpä erään aurinkoisen, puolella kropalla nautiskellun kahvittelupalaverin tuloksena alkoi syntyä viimein parvekkeen ympärille turvakehikkoa.

Pian oltiinkin jo rasteja ja rimoja sahaamassa, hiomassa ja kokoamassa. Muutama kymmenen metriä välipienoja. Hiomapaperia. Hanskat. Maalia.

1725792.jpg 

1727166.jpg

1725794.jpg

Mallia kaiteisiin on katseltu vuosien mittaan kylillä kulkiessa milloin talojen pihoilta, milloin ravintoloiden terasseilta, ja parista omiin silmiin erityisen istuvasta mallista syntyi sitten mukaeltu idea.

Tästä se lähtee..

 


Eräillä aamukahveilla pohdittiin, mitähän tuo vieressä vielä nököttävä, purkutuomion alla oleva vanha mökki onkaan syönyt. Arvioita on heitetty sukkahousuilla tilkityistä lastulevyistä hirsikehikkoon. Pakkohan sitä oli sitten lähteä katsomaan.

1727176.jpg

1727175.jpg
Miesväki töihin.

 

Ulkovuoren ja tervapaperien alta löytyi hyväkuntoista ja leveää hirttä.

1727306.jpg
Ja mitä väleissä - ettei vain pellavaa?

Mitähän näistä keksitään, kun muutaman kertaa kahvitellaan.. verstas olisi kiva, toki myös rantasauna..


***

Peltolan polku kertoo, että ulkovuoret laitetaan heillä vanhaan malliin käsin naulaamalla, ettei sade pääsisi pilaamaan naulapyssyn rikkomia lautoja. Noin tehtäisiin varmaan meilläkin, ellei tämä laudoitus-urakka olisi niin toivottoman hidasta muutenkin. Meillä kun on tässä mennyt jo muutama vuosi! Pohjamaalattua pontitonta lautaa ei lautafirmoista löydy, ja jos tilaamaan alkaa, sillä on suolainen hinta. Niinpä meillä mitataan, sahataan, maalataan, sahataan lisää, ja maalataan uudestaan - edelleen ihan itse.

Kun kaikki menisikin edes niin. Mutta kevät paljasti että viime vuonna maalatuista laudoista osa oli homehtuneita. Ainoa selitys on, että homehtuneet laudat on maalattu jäätyneellä maalilla, josta on puunsuoja kadonnut. Isäntä koitti niitä hioa puhtaaksi ja tosiaan, lauta maalin alla oli puhdas, maali itsessään vain homeessa.

1727493.jpg

1727172.jpg

 

Mutta mikä homma!
Alkoi jo naurattaa, ettei kenelläkään muulla voi olla näin vaikea ulkovuoriurakka. Tässä alkaa olla tragikoomisia piirteitä. Väistämättä tulee myös mieleen vanha satu hölmöläisten peitonjatkeesta. Säästetään toisessa päässä ja tehdään kahta enemmän töitä toisessa..
Onneksi vielä jaksaa naurattaa. Muuten voisi itkettää. Ja onneksi meillä ei ole mihinkään hoppu.

Niin se on, että toiset osaavat, toiset vain tekevät.

 

Onhan meillä sentään kohta hienot parvekkeen kaiteet.


***


Silmiin osui mainos Ruotsissa suosiota saaneesta vinyyliulkovuoresta. Pakkasen, sateen, auringon ja minkä lie kestävää, ei haalistu, eikä tarvitse koskaan maalata. Näyttää ihan lautavuoraukselta.

Mutta osaisiko sitä sellaisessa asua? Sehän on muovia, herran jestas!

No, hyvä on, kuulema kierrätysmuovia, ja edelleen kierrätettävää vielä kaiken lisäksi.

Mutta olisihan se ainakin liian helppoa.