Miten pahalta näyttää nimi kivessä.

Ei ollut lainkaan helpotus, että kivi tuli. Parempi olisi ollut ilman.

Essee Nimi kivessä on viimein luettu - siinä oli hieno idea kiveä kiertävästä runosta.

Voisihan nimen piilottaa vaikka sellaiseen runoon.. tai ehkä patsaaseen.. Kuitenkin niin, että se ei kirkuisi heti silmille..?

Vai saisikohan haudan / hautakiven jättää nimettömäksi?

 

Optikoksi lukeva siskoni ilmoitti hankkineensa pojalleen rillit. Tämä huvitti meitä, ja mietittiin isännän kanssa mikähän se on sitten geologien "ammattisairaus" - tiedättehän, suutarin lapsilla ei ole kenkiä, ja lääkärinkin lapset ovat aina nuhassa..

Ovatkohan geologin lapset sitten kivettömiä.

 

Hirtehinen huumori on joskus terapeuttista..

 

Kotipihan löytö, kivikin on muovautuvaista. Hauras ulkonäkö on pettävä, puumainen olemus on kovaa kuin kivi. Raitaiset kaaret ovat tulleet jossain metamorfoosissa, esim. laattojen liikunnoissa tai siirroksissa.

 

 

Ps. sisko kirjoittaa kuitenkin.. ..on se kivi kaunis. Ja nimi kivessä, kiveen
kirjoitettu..siis lähes ikuinen.

Niin, on se niinkin. Ehkä alkushokki saa meidät ensin hyljeksimään. Sanojen tuoma uusi konkretia. Kuten mummi kirjoitti:
On se tyylikäs. Mutta, nimi on "väärä".

 

Miten väärä nimi siinä onkaan.