Nytpäs se onki sitte meänki perheesä vietetty ihka ensimmäinen yö uuesa kodisa. Vähänhän se on viä hankalaa tuo asuminen muutamilta osin. Vesi kyllä tullee jo keittiöön, ja meneeki. Astianpesukonekki jo toimii ja käyä hyrskyttää. Vessatoimet ku ne vuan joutuu yhä viä käyhmään suorittamasa täälä wanhasa talosa. Samoiten on tuon ruuanlaiton, ja jääkaapin kans.

Sähömiestä koitin maanitella taas amusela tuosa piipahtammaan, ett saisimma hellale ja jääkuapilekki sähkyä kaapeleitten päähän ett neki pääsisivät meän kans muuttahmaan tuone uuele puolen. Vuan eipä häntä näkyny.

Joku sellanenki ukko pitäs täältä kylältä löytää, joka kävis kytkemäsä nämä meän tietokonheen piuhatki tuolta sähkötolopasta uutheen talloon.

Ihihmeen kivuttomasti se kuiteski suju tuo eka kerta nukkua tuola uuesaki talosa. Aukusti oli alakuillasta vähän ihimeissään ku pitiki Auroran kans mennä kahestaan utheen kamariin nukkuhmaan.

* * *

Niin, nyt se sitten alkoi - se paljon pelätty syksy - muutto, oma koulu, esikoisen ekaluokka, pienempien tarha..
Koska koulumatka kestää puolitoista tuntia suuntaansa, aamukahdeksalta alkavat tai iltaneljän jälkeen loppuvat luennot ovat nyt sitten pannassa, ihan tarha-aikojen takia. Pakko siis rajoittaa ainakin niiltä osin opiskelua. Ja isännän vuorojen mukaan tietenkin muutenkin. Ja sitten kaikkea muuta sumplittavaa, kuten isäntä tuossa mietti. Ekaluokkalaisenkin pitäisi opetella kulkemaan yksin kouluun ja koulusta - mikä vähän hirvittää. Ja avainkin täytyisi pitää tallessa.

Äiti kertoi, että hänen äitinsä oli näyttänyt vanhasta vekkarista viisarit, milloin hänen täytyisi lähteä kävelemään että ehtisi ajoissa päiväkotiin. Tai silloiseen leikkikouluun, joka oli parin korttelin päässä. Äiti oli sitten unohtanut tietenkin viisarien asennot, joten hän oli ottanut vekkarin mukaan kadulle ja kysellyt vastaantulevilta tädeiltä, että "anteeksi rouva, onkohan nämä viisarit nyt niin, että minun pitää lähteä leikkikouluun?"

Kuinkahan moni lapsi nykyään lähtee yksin kotoa, tai tulee yksin kotiin? Iltapäivätoiminta on varmasti tullut tarpeeseen. Jotenkin sitä on kuitenkin ennen selvitty ilmankin.

Täytyy kai laittaa Wilhelmiinallekin vekkari pöydälle osoittamaan sopivaa kotoalähtöaikaa - ja onhan siinä se hälytystoimintokin. Mutta että muistaisi vielä sen avaimen.. Me lapset aikoinaan, jos avain jäi kotiin, tiirikoitiin ikkunanpuitteet irti tuvan saunaosastosta ja irrotettiin koko ikkuna. Äiti näytti niksin sen jälkeen kun iskä meidät kerran talvipakkasella pelasti sukkahoususillamme istumasta paikallisen Unionin kahvilasta.

Mutta täällä meillä kun ei ole edes huoltoasemaa mihin mennä.

Ensimmäinen iltapala uudella puolella