Ihmeteltiin isännän kanssa ekaluokkalaisen uutta aapista. Ensimmäiseltä sivulta alkaen kirja on täynnä tekstiä. Pitkiä rivejä - oikea tarina.

Ei mitään:
A
AI
AN-NI
ANK-KA

I
II
I-SÄ
ILK-KA

värikkäiden suurien kuvien saattelemana,
vaan:
 
Sa-tu-jen kau-kai-si-a me-ri-ä pur-jeh-ti ker-ran ur-he-a kap-tee-ni ni-mel-tään Ki-pa. Hän o-sa-si oh-ja-ta pur-je-a-lus-ta, kaup-pa-lai-vaa, mat-kus-ta-ja-lai-vaa, su-kel-lus-ve-net-tä, jään-mur-ta-jaa, ka-las-tus-a-lus-ta ja pik-ku-riik-kis-tä kaar-na-lai-vaa. Ki-pan pa-ras ys-tä-vä o-li pa-pu-kai-ja Pa-pa. *
Jne..

Sivutolkulla.
Tekstikirjaimilla!

Wilhelmiina ei osaa vielä lukea. Yritettiin kotona lukea tekstattua aapista. Hän ei ymmärtänyt ensimmäistäkään sanaa.
Kaivoin vanhan Satuaapisen esiin. Siitä löytyi helppoja tikkukirjaimia: SIE-NI. SII-LI. SIL-TA. LA-SI. LIN-NA. TAT-TI. Värikkäiden kuvien kera.
AN-TIN AA-SI.

Wilhelmiina luki sanat helposti. Yllättyi itsekin - ja yllätti meidät. Osaathan lukea!

En halua arvostella kouluopetusta, kyllä opettajat varmaan tietävät mitä tekevät ja ovat ammattitaitoisia. Varmasti lapset oppivat ajallaan. Nyt kuitenkin tuntuu siltä, että vanha aapinen puolustaisi tässä kohden paikkaansa. Siispä lukekoon ekaluokkalainen Satuaapista kotona, kunnes oppii ymmärtämään uuden aapisensa tekstattua tarinaa.

 

* Tekstinäyte kirjasta Hauska matka Aapinen - Tuula Kallioniemi ja Sinikka Raikunen