Aukusti sai nokkosenpolttamia kämmeniinsä kaatuessaan pihalla. Hain rautalehteä mattotelineen alta, mistä ei vielä oltu leikattu nurmikkoa, ja sanoin, että laitetaan tätä niihin. Poika ei meinannut millään antaa laittaa. Annoin rautalehden hänelle toiseen käteen, ja käskin puristaa käden nyrkkiin. Rautalehden rikkoutuessa polttelu loppui nopeasti. Aukustikin tämän huomasi, ja myöntyi: lehti auttaa. Hän puristeli lehtiä innokkaasti vielä toisessakin kädessä.

Illalla olen jo unohtanut asian, kun poika vaikertaa vatsaansa. Ihmettelen, kun hän hokee lehti, laita lehti. Kysyn, suoraviivaisena aikuisena, mitä lehteä hän haluaa lukea, Aku Ankkaa vai? Poika makaa sängyssä selällään, ja itkunsa lomasta pysähtyy katsomaan äitiä ja tämän hölmöjä sanoja.

- Ei kun lehti, laita tuohon lehti, poika osoittaa sormella mahaa.

Äitikin älyää. - Rautalehti! Sekö olisi hyvä?

- Oli, se auttaa.

Selitän, että rautalehti ei auta mahakipuun. Silitän mahaa, ja melkein lähden etsimään toista lehteä, mutta poika nukahtaa.

Lapsi on nopea oppimaan. Meillä aikuisilla kestää kauemmin yhdistellä ilmiselviä asioita.

Piharatamo l. "rautalehti"