Tällainen tuli vastaan kauppareissulla viime viikolla, eikä tietenkään ollut kameraa matkassa!

Haettiin kiireesti - onneksi hevosten vauhti oli hidas - r-kioskilta kertakäyttökamera, ja palattiin takaisin ottamaan muutama kuva - joista sitten tuli tällaisia. On noissakin laitteissa taso huonontunut. Muistelen, että olen joskus saanut ihan säällisiä kuvia sellaisella.. Sääli. Mutta jäipä joku muisto kuitenkin. Kauniit nuo vuonohevoset!

Aina pitäisi olla se kamera mukana! Mietin jo, että autoon voisi hankkia ihan oman pysyvästi siellä säilytettävän kameran tällaisten tilanteiden varalle. Ennen meillä molemmilla tuli ulkoiltua kameran kanssa, ja isäntähän sitä harrasti enemmänkin, mutta hänenkin kuvausharrastus on sittemmin jäänyt perheen ja rakennuksen alle. Ainoat kuvaustilanteet ovat nykyään omassa pihassa tai kauppareissulla.

Ja sitten ei ole sitä kameraa kun jotain tapahtuu!

Tämä kuusihenkinen perhe oli lähtenyt Tanskasta, ja oli matkalla perämeren ympäri Ruotsin ja Suomen kautta Itämeren ympäri Viroon ja edelleen takaisin kotiin. He olivat myyneet talonsa ja omaisuutensa, sekä isännän puusepänverstaan ja emännän matkamuistomyymälän, ja rakentaneet isot puiset vankkurit matkaa varten perheen asunnoksi. Kolmannen vuonohevosen he olivat myös hankkineet kahden ennestään omistamansa kaveriksi vetämään kieltämättä massiivisen näköistä vankkurihökötystä.

Ihan kitkatta matka ei ole heillä sujunut, kuulema, vaan esim. yhden renkaan puhkeaminen pysäytti karavaanin kolmeksi päiväksi maantienvarteen uutta odottelemaan. Toinen, pidempi pysähdys oli koittanut Ruotsin puolella, jonkun porukan tehtyä heistä eläinrääkkäysilmoituksen. Käräjöinti sotki matkasuunnitelmat viideksi kuukaudeksi! Onneksi paikallinen maatila majoitti heidät täksi ajaksi, ja - oikeudesta saadun suosiollisen päätöksen jälkeen - maatalousyrittäjien järjestö antoi vielä vetoapua matkan saattamiseksi aikatauluun.

Toivottavasti loppumatka sujuu ilman suuria kommelluksia. Eiköhän porukan pitäisi olla pian Helsingissä..

Korjaan 10:59: ehkä jossain Keski-suomessa, tarkemmin laskien. Vankkurin vauhti oli nimittäin hidasta, noin kävelyvauhtia, eli n. 5-6 km/h. Siten laskien Helsinkiin menisi täältä parikymmentä päivää, riippuen tietenkin päivämatkasta.. Onko kuvan aita tuttu..? ü

Vankkureissa oli osoite reissun päiväkirjaan, mitä ei turhan tiheään ole päivitetty, valitettavasti.. www.stjernen.eu

***

Infopläjäys vuonohevosesta. Wikipedia kertoo seuraavaa:

"Vuonohevoset on alkujaan kehitetty työhevosiksi. Tiivisrunkoisina ja vahvoina ne ovat monikäyttöisiä: ne sopivat työhevosiksi vuoristotiloille traktorien asemasta, kuormajuhdiksi vaikeisiin maastoihin ja yhtä hyvin ratsuiksi kuin ajohevosiksikin. Vuonohevoset ovat rohkeita ja lujatahtoisia sekä hyviä rehunkäyttäjiä. Vuonohevosella on lisäksi rauhallinen temperamentti.

Norjanvuonohevonen (myös vuonohevonen) muistuttaa kaikista kesyhevosista siimoineen ja tummaraitaisine jalkoineen eniten alkukantaista mongolianvillihevosta eli przewalskinhevosta. Vuonohevonen on vaaleankellertävän ja mustavalkojouhisen hallakkovärinsä vuoksi melko helposti tunnistettava rotu. Lisäksi vuonohevosten harja on viikinkiajoista lähtien ollut tapana leikata tunnusomaisesti pystyksi siten, että keskellä olevat tummat jouhet tulevat näkyviin."

(Kuva wikipedia)

Jotenkin en olisi huolissani hevosten jaksamisesta mitä vetämiseen tulee. Ainoa, mikä laittoi miettimään, oli kavioiden ja nivelten kestäminen asfaltilla tepastelua. Olisi ollut mukava kuulla, miten hevosten jalat oli tehtävään varusteltu. Niitä on olemassa sellaisia retkikenkiä, hevosillekin. Että oliko heillä kenties sellaiset. Hyvinvoivan ja iloisen näköisiä olivat kyllä ponit, mitä nyt ohittelevien autojen jättämä pöly ja meteli näytti häiritsevän. Mutta siitä valittivat myös karavaanin ihmiset, ja he toivoivatkin, etteivät autoilijat ohittaisi niin läheltä - turvallisuudenkin vuoksi!