Valokuvatorstain tämänkertainen haaste on tekstikatkelma:

"Minun mielestäni suurimpia virheitämme, heti ihmisenä olemisen jälkeen, on aikakäsityksemme luonne. Meillä on kaiken maailman kapistukset, kellot ja kalenterit, jotka siivuttavat ajan kuin makkaran, ja me nimeämme siivut aivan kuin omistaisimme ne eivätkä ne voisi koskaan muuttua - "kello 11.00, 11. marraskuuta 1918" - vaikka todellisuudessa ne saattavat hajota kappaleiksi ja vieriä tiehensä aivan yhtä helposti kuin elohopeapisarat."
     (Kurt Vonnegut: Maaton mies, Tammi 2007, suomennos Erkki Jukarainen)

Koulukalenterini aukeama on veljen kuoleman  ja hautajaisten välillä. Edelliseltä viikolta näkyy sivun läpi ympyröitynä veljen kuolema - kynttilä piirretty viereen. Seuraavalta viikolta näkyy - sivun läpi sekin - hautajaisten merkintä.

Ajan viipaloiminen ei lopu, vaikka ajantaju itsellä pysähtyisikin. Säntillisesti olen merkinnyt velvoitteet kalenteriin - luentopäiväkirjankin palautin ajallaan, vaikka se tuntui mitättömimmältä asialta maailmassa juuri sillä hetkellä. Tentit ja luennot, kaikki paikallaan (että olin iloinen luennon ajankohdan siirtymisestä juuri tuolloin!).

Mutta viikot vierivät niin nopeasti. En tahtoisi kääntää kalenterin sivuja, sillä tuntuu että veli jää aina kauemmas.. että jätän hänet, että unohdan..
Tenteissä ollaan jo joulukuussa. Sivujen kulmia viikkojen vaihteessa pois nipsiessäni tunnen syyllisyyttä, veljen tapaus pakenee, vanhenee, niin kuin käydyt luennot ja suoritetut tentit - unohtuvat. Nyt joudun jo ihan oikeasti selaamaan, ennen kuin löydän veljen.. ja kun tunnilla siihen vahingossa osuin muuta etsiessäni, kavahdin, ja jäykistyin paikalleni. Menin sanattomaksi. Siellä se kuitenkin on, pysäyttämässä - vaikkei mikään oikeasti pysähdykään.

.........................

Vonnegut on muuten syntynyt 11.11.1922
ja kuollut 11. huhtikuuta 2007

Joku tuolla blogeissa oli ottanut selvää, että ensimmäinen maailmansota päättyi 11.11.1918

Ja valokuvatorstain tämänkertainen torstaipäivämäärä oli 22.11.2007