Ajoksen satama, Kemi - rahti (paperi-) laivan tankkausta ja lastausta.

Tänään ei päästy Isännän kanssa yhteisymmärrykseen, ja siksi myös nämä, omat suosikkini Isännän valikoimista..

Lähes Välimerellistä tunnelmaa mastoissa ja purtiloissa Uleeninrannassa, Kemissä.

 

Tämä tikkumeri on oma kuvani Kanarialta, lähempänä Pariisia en ole käynyt. Olisinpa!

("Tähän mä sen kyllä jätin..")

Murtajia, rahtialuksia ja satamatunnelmaa eri vuoden- ja vuorokaudenaikoina löytyisi kuvakaupalla. Tässä haasteessa tuli runsaudenpula. Inspiroitumiseen annettiin Valokuvatorstaissa tänään tämä teksti:

"Satama on ihastuttava tyyssija elämän taisteluihin uupuneelle hengelle. Taivaan avaruus, liikkuvien pilvien rakennelmat, meren vaihtuvat väriasteikot, merkkivalojen tuike ovat ihmeen sopiva kuvastin, joka virkistää silmiä väsyttämättä niitä koskaan. Linjakkaat, takilaltaan monimutkaiset alukset, joita mainingit viihdyttävästi keinuttavat, ovat omiaan pitämään mielessä yllä rytmin ja kauneuden tajua. Ja se, jolla ei enää ole uteliaisuutta eikä kunnianhimoa, hän voi huvitella salaperäisellä ja ylimyksellisellä tavalla: tarkkailla näkötornissa maaten tai aallonmurtajaan nojaten, kuinka liikkuvat ne, jotka lähtevät ja palaavat: ne, joilla on vielä voimaa tahtomiseen ja halua matkustaa tai rikastua."

(Charles Baudelaire: Pariisin ikävä 1869, suom. Väinö Kirstinä ja Eila Kostamo, Karisto 2000)