Lehdessä oli juttu San Fransiscon erikoisesta nähtävyydestä, kaupungin kalastajasataman (Fisherman's Warf) merileijonista.

Paikalla itsekin käyneenä - ja paikan hajun hyvin muistaen - kaivoin vanhat kuvat esiin.

©emäntä

"Hylkeiden ainoa kontakti ihmisiin on se, että ne sattuvat asumaan keskellä miljoonakaupungin satamaa."
Kaleva

Näissä omissa, vuoden 1995 kuvissa leijonia näyttäisi olevan harvemmassa kuin lehtikuvassa (tältä vuodelta?). Sataman turistinähtävyys voi siis hyvin. Täytyy sanoa, että itsellekin tämä oli suurkaupungin annista niitä parhaiten mieleen jääneitä asioita.

Leijonien omituinen kotipaikan valinta liittyy vuoden 1989 maanjäristykseen. Kukaan ei tosin ole keksinyt syytä hylkeiden käyttäytymiseen - ne vain ilmestyivät paikalle. Ensin oli tullut vain yksi, ja ihmiset olivat olleet huolissaan eksyneestä, mutta sitten niitä oli ilmestynyt lisää, ja muutaman viikon sisään ne olivat omineet vesibussilaiturin kokonaan. Vaikka niitä yritettiin aluksi hätistää, ne palasivat aina takaisin.

Koska merileijonat alkoivat vetää väkeä, kaupunki päätti antaa niiden olla. Maanjäristys kun oli syönyt kaupungin turistibisnestä. Vesibussit siirrettiin toisaalle, ja kävelysilta maihin poistettiin.

Merileijonat ovat täysin villejä. Niitä ei ruokita, vaan ne hankkivat ravintonsa merestä. Hylkeet on suojeltu, ja ympäristöviranomaiset tarkkailevat niiden hyvinvointia. Ainoastaan leijonien alustana toimivia kelluvia laitureita kaupunki joutuu silloin tällöin uusimaan - alkuperäiset rakenteet eivät olleet kestäneet hylkeiden painoa lainkaan.

©emäntä

Heti leijonien takana pilkottaa kaupungin toinen nähtävyys - Alcatrazin saari ja sen kuulu vankila. Mutta ainakin minulle riitti sen kuvaaminen kauempaa - leijonat olivat paljon nätimpiä ja eläväisempiä.

Ei voi toisaalta sanoa, että San Franciscosta nähtävyyksiä puuttuisi muutenkaan - korkeat mäet ja trolley-vaunut olivat kokemisen arvoisia sinänsä. Toisaalta mäet ovat kyllä nyt ajatellen ihan painajaismaisia. Olen monesti miettinyt, miten siellä pärjättäisiin jos talvella tulisi oikeasti lunta ja pakkanen. Jääkelillä niissä mäissä ei riittäisi minkään maailman jarrut tai kuviorenkaat. Olen yrittänyt kuvitella, kuinka talojen eteen kauniisiin riveihin parkkeeratut autot olisivat pakkasyön - tai merenrannoille tyypillisen jäämyrskyn - jälkeen luistaneet yhteen läjään satamaan tai suoraan mereen..  Vähän huvittaakin. Mutta jos miettii lasten palloleikkejä tai pyörälläajon opettelua, ei enää huvita.. Siinä on kaupunki, jossa kannattaa uskoa jos isä kieltää leikkimästä tiellä!

Näkemisen arvoinen on myös Golden Gate, maailman kaunein silta. Tai ainakin yksi kauneimmista. Miten yhteen kaupunkiin onkin voinut keskittyä niin monta erilaista ja jännittävää asiaa. San Francisco on suurkaupunki, jossa voisi melkein asua - siinä on jotain satumaista.

 

Ps. Kortteja Kaliforniasta listaa vielä muutaman näkemisen arvoisen asian - kuten kauniit vanhat puutalot.

Pps. Elegialla lisää.