|
|||
 |
|
||
|
25.05.2009 - 10:16
Joskus yhä yllätän itseni pohtimasta, mikähän tuonkin luontokappaleen olemassaolon tarkoitus on - mikä on lähes sama kuin kysyisi, miksiköhän tuokin on "luotu".
Välillä se vain unohtuu, ettei luonnolla ole suuntaa eikä tarkoitusta - että evoluutio on lähinnä opportunistinen: lajit sopeutuvat olosuhteisiin, ja lajin kehitys tarttuu tilaisuuteen kun sellainen sattuu kohdalle. Meduusankin kaltaisen merkillisen olennon syntyjä voi vain kuvitella. Ajatukset kulkeutuvat uskonnonopetukseen: meilläkin taas ajankohtainen aihe keskimmäisen siirtyessä syksyllä ekalle luokalle. Esikoinen on kulkenutkin jo kaksi vuotta uskontotunneilla kunnan kykenemättömyyden vuoksi tarjoamaan meille elämänkatsomustiedon opetusta omassa koulussa. Tänä vuonna saamme kuitenkin mahdollisuuden. Kun molemmat tytöt tulevat olemaan samassa koulussa, voimme kokeilla et-opetukseen siirtymistä. Tosin tunnit olisivat edelleen vieraalla koululla, joen toisella puolella kahden kuljetusmatkan päässä, seitsemäs- ja kahdeksasluokkalaisten ryhmässä. Mutta tytöt olisivat ainakin yhdessä, ja saisivat turvaa toisistaan. Aikaisempi kasvatustieteen tohtori on kuulema vaihtunut peruskoulun luokanopettajaksi, ja uusi opettaja on mukavaksi mainittu. Sellainen, joka osaa jutella pienillekin. Olemme siis toiveikkaita - ehkä lapset innostuvat uudesta aineestaan. Jos he vain jaksavat kulkea kerran viikossa isolla koululla (miksei opettaja voisi tulla sieltä tänne - helpompaa ja halvempaa?) - loppu on varmasti paljon opettajasta kiinni. Jää nähtäväksi. Jos homma ei ala sujua, palaamme hampaita kiristellen takaisin vanhanaikaiseen, hämähäkinseittiseen uskontoon - lasten parhaaksi. Tai saattaahan olla, että keksimme tytöille hyppytunneiksi jotain muuta tekemistä ja käännämme selkämme saamattomille kunnan päättäjille. Välillä tuntuu, että rahan puutteeseen vedoten lyödään mielellään hanskat tiskiin, kun todellisuudessa järjestelyt vaatisivat vain hyvää tahtoa. Vaikka laki on säädetty jo aikoja sitten, meidän uskonnottomien tila tuntuu käyvän vuosi vuodelta vain ahtaammaksi. Ihan kuin täällä pätisi joku luonnonvalinta.
Ps. Älä hätäile!
|
Kirjoittaja
Isännän piti lähteä nuoruusvuosinaan Australiaan, ja emäntä haaveili Pariisin taiteilijapiireistä. Tässä sitä kuitenkin ollaan, kolmen lapsen ja asuntolainan hellässä kuristusotteessa - maaseudulla, kaukana kaikesta. Miten meidät tähän huijattiin? Motto: Elämä ei ole aina yhtä juhlaa. Joskus se on jopa ruusuilla tanssimista!
Arkisto
2010 2009 2008 2007 Kategoriat
Raksapäiväkirja
Veljeni
Näitä ei voi ohittaa
Avaruus Astronomiakuva joka päivälle Geologia Aineen suuri kiertokulku Elämänkatsomus Elämänkatsomustieto
Luonto Isännän luontokuvia Hupia Orisinal: Morning Sunshine
Blogeja Adoptiomatka Demetrius Haikuilua Johannan maailma Maalainen Oikeus olla rajaolento Saaren taiga Urpo virkkaa
Puhutaan säästä
 
|
||
Toisekskii: syvälliset pohdinnat on nyt siellä selvästikin meneillään, vaan hyvähän se on näitä välillä pohtiakin. Aikoinaan, jos olisi ollut mahdollista, olisin valinnut ektiedon, mutta onneksi oli hyvä uskonnon opettaja, jonka kanssa saattoi keskustella ja pohtia asioita.
Olet oikeassa, monet asiat hoituvat, kun on hyvää tahtoa.
Toivotaan, että lapsenne saavat heille parhaan ratkaisun opetuksessa.
Hauskaa kesää!
Kuvat otin Helsingin Sea Lifen akvaariosta. Menin niin lähelle lasia kuin pääsin, ja kun meduusa tuli tarpeeksi lähelle, otin siitä sarjana useamman otoksen. Tausta tuli sopivan mustaksi, ja meduusan liikkeetkin olivat tarpeeksi hitaat, jotta ehdin ihan hyvin mukaan vaikka tarkensin ja laukaisin jokaisen kuvan yksittäin.
Että sillä tavalla nämä vedenalaiset kuvat - turvallisesti viiden sentin lasin takaa ü
Uskonto tai ET, tärkeintä varmaan on, että opettaja on mukava ja lapsen tasolla. Itselläkin on kokemuksia molemmanlaisista - ikävistä junnaajista ja keskustelevista inspiroijista. Kun oikein hyvä opettaja sattui kohdalle mm. yläasteen historiaan, kuivasta aineesta tuli äkkiä melko mielenkiintoista.
Olisipa se vain sattunut hieman aiemmin, hänkään ei saanut sivistykseen aiempina vuosina syntyneitä aukkoja enää paikattua ü
Hyvää kesän alkua sinnekin.
Toisen koneen näytöllä näkee, että kuva on kuva- kollaasi.
No, yritän jostain saada tietoa vedenalaiskuvaamisesta.
Hienoja meduusoja ovat kuvaamasi, yhtäkaikki.
Sukellushommiin on kyllä kehitetty ihan omatki kamerat. Tosin niien hintahaitari on mitä venyvintä sorttia riippuen mallista ja merkistä. Salamalaitteetki ovat sitte taas ihan oma juttunsa. Kamera itessään saattaapi olla ihan normi pokkarin kokonen, mut se salamalaitteisto onki sitte taas sellanen hökötys ettei sitä kuivala maala haluais ees kokkeilla käyttää.
Ulukomaan matkoilahan sitä pääsee kätevästi käsiksi turistisukelluksen saloihin parin tunnin pikakurssin turvin, mutta jos kunnola haluais opetella laitesukellusta niin suosittelen käymään paikallisesa uimahallisa. Sieltä yllheensä löytyy paikkakunnan urheilusukeltajilta tietoo kursseista jos paikkakunnala sellanen seura on.
Kerran Rovaniemen uimahallissa sain kokeilla laitesukellusta. Se oli kauheeta. Ei meinannut uskaltaa hengittää siellä veden sisällä ja pullo painoi niskaa, niin jotta pohjakaakeleiden katteluksi meni.
Pitää kuitenkin vissiin kokeilla jotain jokamiehen tee-se-itse kikkakolmosta, kun ei nyt ole mahdollisuutta laitesukelluskurssille eikä ulkomaanmatkoille.
Jos hommais snorkkelin, maskin ja tiiviin minigip pussin ja kuvailisi vaan aurinkokeleillä, että valo riittäis.
En "ehkä" suosittelis sitä minigrip pussia siihen snorkkelikuvaukseenkaan. Kameralehesä ainaski on joskus mainostettu jonku liikkheen toimesta sellasia pehmeestä muovista valamistettuja pusseja, joisapa tais olla ihan n.s. hanskaki sinne sisäle päin helepottamaan kameran käyttyä. Pussukoitten myyjää/hintoja en enhään muista, mut eivätpä ne kait mahottoman kalliita lie ollu siihenkkhään maailman aikaan. Netistä vois sellasista kait tietoo löytyy.
Suomen järvisä ja joisa tahtoopi vaan olla aika aneemiset nuo maisematki, jos niin ku vertaa esim johonki koralliriuttoihin. Eikä se tuo vesikkhään aina kirkkauellansa häikäse.
Laittelen sitten kuvia nähtäville, jos onnistuu.
Miulla on sellanen matala, kirkasvetinen paikka, jossa voin treenata. Jos sitten jonain päivänä oikein koralliriutoillekin...
Kiitos neuvoista.
Siksipä oli varsin ikävää kulla, että tyttäresi liittyi takaisin kirkkoon - yksi meitä vähemmän ;)
Ei sillä, ei meilläkään esikoinen ole uskontotunteja pahana pitänyt, ja saadaanpahan juttelemisen aihetta kotona. Toisaalta, on (olisi) kiva päästä näkemään, kuinka paljon juttelemisen aihetta antaa et-opetus. Siinähän tulevat esille kaikki mahdolliset tyylisuunnat ü
Ampiine, kuviasi odotellessa ü